Tammikuu 2020 ja uusi moduuli alkamassa joululoman jälkeen. Olin aivan innoissani lähdössä tekemään taas uusia markkinoinnin opintoja ja ensimmäisellä tunnilla sain kuulla HAMKissa järjestettävästä uudesta kurssikokonaisuudesta. Luvassa olisi monialainen projektityöskentelyyn keskittyvä kurssi. Hyppy tuntemattoman, uuden aiheen ja uusien ihmisten kanssa tehtävään yhteistyöhön kuulosti siinä kohtaa minulle juuri sopivalta uudelta haasteelta.

Koulullamme HAMKissa Hämeenlinnan kampuksella sijaitsee Suomen toinen Design Factory. Design Factory on poikkitieteellinen tuote- ja palvelukehityksen oppimisympäristö. Design Factoryita löytyy eri korkeakouluista ympäri maailman ja ne kokoavat yhteen eri alojen opiskelijoita luomaan ja oppimaan uutta yhdessä. Valitsemani HAMK Design Factoryn kurssin nimi PdP on lyhenne, joka tulee sanoista Product Development Project. PdP-kurssin ideana on tuottaa uusia ratkaisuja yhteistyötahojen ongelmiin. Meidän kurssillamme oli mukana kolme erilaista sotealan yhteistyökumppania sekä kuusi erilaista sotealaan liittyvää toimeksiantoa, johon kaivattiin ratkaisuja. Yhteistyötä tehtiin Kanta-Hämeen keskussairaalaan, uuden ASSI-sairaalan sekä Riihimäellä sijaitsevan palvelutalon Riihikodin kanssa.

Kurssille meno jännitti minua aivan valtavasti, sillä en tuntenut oikeastaan ketään muuta opiskelijaa kurssilta. Opiskelijoita oli eri aloilta, suurin osa opiskelijoista opiskeli sairaanhoitajiksi tai eri alojen insinööreiksi ja mukana oli myös muutamia liiketalouden opiskelijoita. Lisäksi mukaan mahtui monia vaihto-oppilaita, joten kurssimme lähtökohdat uusille ideoille oli ennen kaikkea monipuoliset, puhumattakaan osaamistaitojen monipuolisuudesta.

Koska projekteja oli sovittuna kuusi erilaista, oli myös kuudelle erilaiselle tiimille tarvetta. Tiimit pyrittiin muodostamaan mahdollisuuksien mukaan niin, että jokaiseen tiimiin saataisiin eri alojen opiskelijoita ja tiimit olisivat keskenään samankokoisia kuudesta hengestä ylöspäin. Jokaisella tiimillä oli projektipäällikkö, Design Facortyn laitteisiin erikoistunut turvallisuusvastaava sekä ryhmän rahoista vastaava henkilö. Projektipäällikön pääasiallisena tehtävänä oli pitää yhteyttä ryhmän omaan yhteistyökumppaniinsa, Design Factoryn henkilökuntaan sekä huolehtia ryhmän työskentelyn etenemisestä. Turvallisuusvastaava puolestaan piti huolen siitä, että prototyyppejä valmistaessa Design Factoryn laitteet olisivat turvallisesti hallinnassa sekä rahoista vastaava henkilö laski ryhmän budjettia.

Team number 2, Riihikoti Nursing Processes

Omaksi tiimikseni valikoitui toinen Riihikodin toimeksiannoista, sillä ryhmä kaipasi itselleen vielä projektipäällikköä, eikä minulla vielä ollut omaa ryhmää ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Päätin ottaa haasteen vastaan, vaikka aluksi olin suunnitellut, etten ottaisi ainakaan projektipäällikön vastuuta itselleni. Homma osoittautui kuitenkin kevään mittaan aivan mahtavaksi. Projektin alkaessa tiimiimme kuului minun lisäkseni kolme sairaanhoitajaopiskelijaa, mutta projektin edetessä mukaan saatiin myös muutama insinööri. PdP-kurssin toisen sprintin koittaessa maaliskuun alussa, tiimimme meni käytännössä kokonaan uusiksi ja työskentelykieli vaihtui aikaisemmin käytetystä suomesta englantiin.

Jotta projekti saatiin liikkeelle, täytyi ensin hiukan ryhmäytyä oman tiimin kanssa sekä pohtia annettua toimeksiantoa. Suunnitelmia tehtiin koko kurssin ajan huolella, sillä viikkojen aikana tuli täytettyä yksi, jos toinenkin työkortti niin projektin tavoitteista kuin aikataulusta. Mutta eikös sitä niin sanotakin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Täytyy sanoa, että meidän tiimin kohdalla se piti jopa paikkansakin.

Tiimimme toimeksiantona toimi siis otsikon mukainen Nursing Processes. Meidän tarkoitus oli seurata hoitajien työskentelyä Riihikodin LAKU-yksikössä eli lyhytaikaishoidon yksikössä ja selvittää mitkä työtehtävät kuormittavat hoitajia eniten ja miten näitä prosesseja voitaisiin tulevaisuudessa helpottaa teknologian avulla. Jotta toimeksianto saatiin alkuun, päätimme lähteä vierailulle Riihikodille, jossa tapasimme toimeksiantajamme Sarin. Pohdimme yhdessä Sarin kanssa, miten lähtisimme työstämään projektia ja mitkä asiat olisivat tarpeellisia projektimme kannalta.

Ensimmäinen konkreettinen vaihe oli hoitajien työhön tutustuminen sivusta seuraamalla. Paljoa emme päässeet näkemään, sillä hoitajien työ oli hyvin kiireistä. Onneksi muutama mukava hoitajia kuitenkin halusi auttaa meitä ja esitteli yksikön käytänteitä sekä eri paikkoja. Lisäksi pääsimme haastattelemaan muutamaa työntekijää, joilta saimme hyviä ideoita projektin edistämiseen. Päätimme myös teettä kyselyn kaikille yksikön työntekijöille, jotta saisimme laajemman otannan sekä käsityksen siitä, mitkä työt hoitajat kokevat raskaaksi.

Kyselyyn saatiin vastauksia ja kävimme vierailemassa Riihikodilla muutamaan otteeseen. Riihikodilla tutustuimme etenkin yksikössä sijainneeseen roboroomiin, jossa oli esillä etenkin kotihoitoa helpottavia teknologisia laitteita kuten lääkkeenjakorobotti, elektroninen sänky ja potilaan nostamiseen tarkoitettu nostorobotti. Nuo laitteet tulivat meille hyvinkin tutuiksi, mutta emme kokeneet niistä olevan juurikaan mitään hyötyä meidän toimeksiantoa varten, sillä yksikössä niille ei tuntunut olevan niin paljoa tarvetta.

Päätimme lähetä käymään Tampereella sijaitsevalla Kotitorin Laitetorilla, jossa oli esittelyssä lisää erilaisia, etenkin kotihoitoon tarkoitettua teknologiaa. Pääsimme tutustumaan muun muassa Zora-robotin tuolijumppaan, muistisairaudesta kärsiville tarkoitettuun pelejä sisältävään tietokoneeseen ja puhuvaan jääkaappiin. Paljon löytyi taas uutta ja mielenkiintoista, mutta varsinaisesti mikään Laitetorin teknologiasta ei auttanut meitä projektissa eteenpäin.

Aikamme pohdittua ja kyselyvastauksia tutkiessa, päädyimme keskittymään projektissamme lääkehoidon kehittämiseen Riihikodilla. LAKUn lääkehuone sekä lääkkeiden jako kaipasi selkeästi kehitystä ja päätimme tarttua siihen. Pohdimme erilaisia ratkaisuja siihen, miten lääkehoitoa pystyttäisiin kehittämään teknologisempaan muotoon ja suunnittelimme muun muassa uudenlaisen lääkekärryn, johon sisältyisi tietokone lääkkeiden kirjausta varten, sillä tähän mennessä Riihikodilla kaikki kirjaaminen on tapahtunut käsin paperille.

Kurssin Halfway Gaala olikin jo kulman takana ja teimme sinne muille esiteltäväksi prototyypin uudistetusta lääkekärrystä sekä uudesta ideastamme lääkeluukusta. Lääkeluukun tarkoitus oli helpottaa hoitajien työtä lääkkeiden jaossa siten, että luukku sijoitettaisiin lääkehuoneen ja käytävän väliin. Hoitaja pystyisi tilaamaan tarvittavan lääkkeen valmiiksi, eikä turhaa kulkua lääkehuoneeseen tapahtuisi monen hoitajan toimesta. Halfway Gaala oli siis ensimmäinen virstanpylväs projektille. Tilaisuudessa jokainen ryhmä esitteli ideoitaan toisilleen sekä toimeksiantajille ja ideoista saatiin palautetta seuraavaa moduulia varten. Täytyy sanoa, että Halfway Gaala oli todella mielenkiintoinen tapahtuma ja oli mahtavaa nähdä uusia ideoita sekä innokkaita tiimejä itsetehdyissä tiimipaidoissa tai -huppareissa.

Kun Halfway Gaala oli saatu pakettiin, oli aika suunnata katseet kohti uutta moduulia ja kevään lopussa häämöttävää Final Gaalaa. Tiimit kokivat uudistuksen, sillä moni opiskelija päätti lopettaa PdPn ensimmäisen moduulin jälkeen ja tilalle tuli paljon uusia kurssista kiinnostuneita. Myös meidän tiimi koki suuren muutoksen kun puolet tiimistä vaihtui käytännössä kokonaan ja kommunikointikieleksi vaihdettiin englanti ulkomaalaisten opiskelijoiden myötä.

Toisessa moduulissa keskityimme kehittämään ensimmäisessä moduulissa keksittyjä ideoita. Meidän tiimi siis jatkoi pääasiassa lääkeluukun kehittämistä yhä parempaan suuntaan. Kevään aikana maailmalle puhjennut COVID-19-epidemia siirsi myös PdP-opinnot verkkoon ja käytännössä kaikki ryhmätyöskentely toteutettiin Teamsin kautta. Kokoonnuimme virtuaalisesti noin kerran viikossa kuten olisimme tehneet livenäkin Design Factorylla. Pohdittiin yhdessä uusia näkökulmia ja ratkaisuja sekä saatiin aikaan uusia ideoita.

Myös Final Gaala jouduttiin toteuttamaan etäyhteyksin, eikä kokoontumien Design Factorylle ollut mahdollista. Meidän tiimi teki muun muassa prototyypiksi 3D-mallinnuksen lääkeluukusta sekä esitelmän lääkeluukun käyttöä tukevasta mobiilisovelluksesta. Olin kyllä todella ylpeä siitä, kuinka hyvin tiimimme etätyöskentely toimi ja kuinka koko kurssi saatiin toteutettua karanteeniajasta huolimatta. Kevään aikana pääsi myös oppimaan uusien ja erilaisten ohjelmien käyttöä. Muun muassa Glue-sovellus oli uusi tuttavuus ja aiheutti ajoittain harmaita hiuksia itse kullekin. Kaikki kuitenkin onnistui loppujen lopuksi hyvin ja PdP-projekti saatiin kunnialla loppuun.

Kurssin loppuessa fiilikset olivat todella haikeat. Koko kevään ajan tehty intensiivinen työ oli tullut päätökseen ja matkan aikana oli päässyt oppimaan paljon uutta. PdP oli minulle ennen kaikkea matka hoitotyön maailmaan ja itsensä kehittämiseen. Yhteistyön tekeminen niin Riihikodin kuin eri alojen opiskelijoiden kanssa oli todella mielenkiintoista ja mikä parasta, sain jälleen monta uutta opiskelijakaveria.

TOP 3 – Mitä opin?

1. Monialaisuus on voimaa. Opin paljon uutta niin sairaanhoitaja- kuin myös insinööriopiskelijoilta. Kun monen eri alan opiskelijoita yhdistettiin, saatiin työskentelyyn paljon erilaisia näkökulmia.
2. Kehitin omaa kielitaitoani. Olen aina kokenut olevani huono englannissa, tiedän selviäväni ja ymmärrän yleensä lähes kaiken. Oman puheen tuottaminen englanniksi kuitenkin tuntuu kauhean hankalalta, opin kuitenkin käyttämään englantia sujuvammin tuon puolen vuoden aikana.
3. Toimiva tiimi tarvitsee hyvää kommunikaatiota. Kurssin aikana kommunikaatiossa ja viestinnässä tuntui olevan hankaluuksia vähän joka suunnassa, niin ryhmän sisällä, toimeksiantajan kanssa kuin myös koulun puolesta. Onneksi loppujen lopuksi selkeät viestit ja rautalangasta väännetyt asiat tuottivat tulosta ja kaikki ymmärsivät mitä tapahtuu ja milloin.

Kaikin puolin tämä kurssi oli yksi HAMKissa opiskeluiden parhaimpia valintoja. Vaikka päivät venyivät ajoittain todella pitkiksi ja stressitasot sekä väsymys huitoivat pilvissä, tykkäsin tästä kurssista todella paljon. Ennen kaikkea matka oli uuden oppimista, onnistumisia ja epäonnistumisia. Opin katsomaan maailmaa nyt jälleen yhä avoimemmin ja asettumaan eri ihmisten asemaan paremmin. Jos tällainen tilaisuus tulee eteen, siihen kannattaa todellakin tarttua ja hypätä rohkeasti mukaan.