Tammikuu 2020 ja uusi moduuli alkamassa joululoman jälkeen. Olin aivan innoissani lähdössä tekemään taas uusia markkinoinnin opintoja ja ensimmäisellä tunnilla sain kuulla HAMKissa järjestettävästä uudesta kurssikokonaisuudesta. Luvassa olisi monialainen projektityöskentelyyn keskittyvä kurssi. Hyppy tuntemattoman, uuden aiheen ja uusien ihmisten kanssa tehtävään yhteistyöhön kuulosti siinä kohtaa minulle juuri sopivalta uudelta haasteelta.

Koulullamme HAMKissa Hämeenlinnan kampuksella sijaitsee Suomen toinen Design Factory. Design Factory on poikkitieteellinen tuote- ja palvelukehityksen oppimisympäristö. Design Factoryita löytyy eri korkeakouluista ympäri maailman ja ne kokoavat yhteen eri alojen opiskelijoita luomaan ja oppimaan uutta yhdessä. Valitsemani HAMK Design Factoryn kurssin nimi PdP on lyhenne, joka tulee sanoista Product Development Project. PdP-kurssin ideana on tuottaa uusia ratkaisuja yhteistyötahojen ongelmiin. Meidän kurssillamme oli mukana kolme erilaista sotealan yhteistyökumppania sekä kuusi erilaista sotealaan liittyvää toimeksiantoa, johon kaivattiin ratkaisuja. Yhteistyötä tehtiin Kanta-Hämeen keskussairaalaan, uuden ASSI-sairaalan sekä Riihimäellä sijaitsevan palvelutalon Riihikodin kanssa.

Kurssille meno jännitti minua aivan valtavasti, sillä en tuntenut oikeastaan ketään muuta opiskelijaa kurssilta. Opiskelijoita oli eri aloilta, suurin osa opiskelijoista opiskeli sairaanhoitajiksi tai eri alojen insinööreiksi ja mukana oli myös muutamia liiketalouden opiskelijoita. Lisäksi mukaan mahtui monia vaihto-oppilaita, joten kurssimme lähtökohdat uusille ideoille oli ennen kaikkea monipuoliset, puhumattakaan osaamistaitojen monipuolisuudesta.

Koska projekteja oli sovittuna kuusi erilaista, oli myös kuudelle erilaiselle tiimille tarvetta. Tiimit pyrittiin muodostamaan mahdollisuuksien mukaan niin, että jokaiseen tiimiin saataisiin eri alojen opiskelijoita ja tiimit olisivat keskenään samankokoisia kuudesta hengestä ylöspäin. Jokaisella tiimillä oli projektipäällikkö, Design Facortyn laitteisiin erikoistunut turvallisuusvastaava sekä ryhmän rahoista vastaava henkilö. Projektipäällikön pääasiallisena tehtävänä oli pitää yhteyttä ryhmän omaan yhteistyökumppaniinsa, Design Factoryn henkilökuntaan sekä huolehtia ryhmän työskentelyn etenemisestä. Turvallisuusvastaava puolestaan piti huolen siitä, että prototyyppejä valmistaessa Design Factoryn laitteet olisivat turvallisesti hallinnassa sekä rahoista vastaava henkilö laski ryhmän budjettia.

Team number 2, Riihikoti Nursing Processes

Omaksi tiimikseni valikoitui toinen Riihikodin toimeksiannoista, sillä ryhmä kaipasi itselleen vielä projektipäällikköä, eikä minulla vielä ollut omaa ryhmää ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Päätin ottaa haasteen vastaan, vaikka aluksi olin suunnitellut, etten ottaisi ainakaan projektipäällikön vastuuta itselleni. Homma osoittautui kuitenkin kevään mittaan aivan mahtavaksi. Projektin alkaessa tiimiimme kuului minun lisäkseni kolme sairaanhoitajaopiskelijaa, mutta projektin edetessä mukaan saatiin myös muutama insinööri. PdP-kurssin toisen sprintin koittaessa maaliskuun alussa, tiimimme meni käytännössä kokonaan uusiksi ja työskentelykieli vaihtui aikaisemmin käytetystä suomesta englantiin.

Jotta projekti saatiin liikkeelle, täytyi ensin hiukan ryhmäytyä oman tiimin kanssa sekä pohtia annettua toimeksiantoa. Suunnitelmia tehtiin koko kurssin ajan huolella, sillä viikkojen aikana tuli täytettyä yksi, jos toinenkin työkortti niin projektin tavoitteista kuin aikataulusta. Mutta eikös sitä niin sanotakin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Täytyy sanoa, että meidän tiimin kohdalla se piti jopa paikkansakin.

Tiimimme toimeksiantona toimi siis otsikon mukainen Nursing Processes. Meidän tarkoitus oli seurata hoitajien työskentelyä Riihikodin LAKU-yksikössä eli lyhytaikaishoidon yksikössä ja selvittää mitkä työtehtävät kuormittavat hoitajia eniten ja miten näitä prosesseja voitaisiin tulevaisuudessa helpottaa teknologian avulla. Jotta toimeksianto saatiin alkuun, päätimme lähteä vierailulle Riihikodille, jossa tapasimme toimeksiantajamme Sarin. Pohdimme yhdessä Sarin kanssa, miten lähtisimme työstämään projektia ja mitkä asiat olisivat tarpeellisia projektimme kannalta.

Ensimmäinen konkreettinen vaihe oli hoitajien työhön tutustuminen sivusta seuraamalla. Paljoa emme päässeet näkemään, sillä hoitajien työ oli hyvin kiireistä. Onneksi muutama mukava hoitajia kuitenkin halusi auttaa meitä ja esitteli yksikön käytänteitä sekä eri paikkoja. Lisäksi pääsimme haastattelemaan muutamaa työntekijää, joilta saimme hyviä ideoita projektin edistämiseen. Päätimme myös teettä kyselyn kaikille yksikön työntekijöille, jotta saisimme laajemman otannan sekä käsityksen siitä, mitkä työt hoitajat kokevat raskaaksi.

Kyselyyn saatiin vastauksia ja kävimme vierailemassa Riihikodilla muutamaan otteeseen. Riihikodilla tutustuimme etenkin yksikössä sijainneeseen roboroomiin, jossa oli esillä etenkin kotihoitoa helpottavia teknologisia laitteita kuten lääkkeenjakorobotti, elektroninen sänky ja potilaan nostamiseen tarkoitettu nostorobotti. Nuo laitteet tulivat meille hyvinkin tutuiksi, mutta emme kokeneet niistä olevan juurikaan mitään hyötyä meidän toimeksiantoa varten, sillä yksikössä niille ei tuntunut olevan niin paljoa tarvetta.

Päätimme lähetä käymään Tampereella sijaitsevalla Kotitorin Laitetorilla, jossa oli esittelyssä lisää erilaisia, etenkin kotihoitoon tarkoitettua teknologiaa. Pääsimme tutustumaan muun muassa Zora-robotin tuolijumppaan, muistisairaudesta kärsiville tarkoitettuun pelejä sisältävään tietokoneeseen ja puhuvaan jääkaappiin. Paljon löytyi taas uutta ja mielenkiintoista, mutta varsinaisesti mikään Laitetorin teknologiasta ei auttanut meitä projektissa eteenpäin.

Aikamme pohdittua ja kyselyvastauksia tutkiessa, päädyimme keskittymään projektissamme lääkehoidon kehittämiseen Riihikodilla. LAKUn lääkehuone sekä lääkkeiden jako kaipasi selkeästi kehitystä ja päätimme tarttua siihen. Pohdimme erilaisia ratkaisuja siihen, miten lääkehoitoa pystyttäisiin kehittämään teknologisempaan muotoon ja suunnittelimme muun muassa uudenlaisen lääkekärryn, johon sisältyisi tietokone lääkkeiden kirjausta varten, sillä tähän mennessä Riihikodilla kaikki kirjaaminen on tapahtunut käsin paperille.

Kurssin Halfway Gaala olikin jo kulman takana ja teimme sinne muille esiteltäväksi prototyypin uudistetusta lääkekärrystä sekä uudesta ideastamme lääkeluukusta. Lääkeluukun tarkoitus oli helpottaa hoitajien työtä lääkkeiden jaossa siten, että luukku sijoitettaisiin lääkehuoneen ja käytävän väliin. Hoitaja pystyisi tilaamaan tarvittavan lääkkeen valmiiksi, eikä turhaa kulkua lääkehuoneeseen tapahtuisi monen hoitajan toimesta. Halfway Gaala oli siis ensimmäinen virstanpylväs projektille. Tilaisuudessa jokainen ryhmä esitteli ideoitaan toisilleen sekä toimeksiantajille ja ideoista saatiin palautetta seuraavaa moduulia varten. Täytyy sanoa, että Halfway Gaala oli todella mielenkiintoinen tapahtuma ja oli mahtavaa nähdä uusia ideoita sekä innokkaita tiimejä itsetehdyissä tiimipaidoissa tai -huppareissa.

Kun Halfway Gaala oli saatu pakettiin, oli aika suunnata katseet kohti uutta moduulia ja kevään lopussa häämöttävää Final Gaalaa. Tiimit kokivat uudistuksen, sillä moni opiskelija päätti lopettaa PdPn ensimmäisen moduulin jälkeen ja tilalle tuli paljon uusia kurssista kiinnostuneita. Myös meidän tiimi koki suuren muutoksen kun puolet tiimistä vaihtui käytännössä kokonaan ja kommunikointikieleksi vaihdettiin englanti ulkomaalaisten opiskelijoiden myötä.

Toisessa moduulissa keskityimme kehittämään ensimmäisessä moduulissa keksittyjä ideoita. Meidän tiimi siis jatkoi pääasiassa lääkeluukun kehittämistä yhä parempaan suuntaan. Kevään aikana maailmalle puhjennut COVID-19-epidemia siirsi myös PdP-opinnot verkkoon ja käytännössä kaikki ryhmätyöskentely toteutettiin Teamsin kautta. Kokoonnuimme virtuaalisesti noin kerran viikossa kuten olisimme tehneet livenäkin Design Factorylla. Pohdittiin yhdessä uusia näkökulmia ja ratkaisuja sekä saatiin aikaan uusia ideoita.

Myös Final Gaala jouduttiin toteuttamaan etäyhteyksin, eikä kokoontumien Design Factorylle ollut mahdollista. Meidän tiimi teki muun muassa prototyypiksi 3D-mallinnuksen lääkeluukusta sekä esitelmän lääkeluukun käyttöä tukevasta mobiilisovelluksesta. Olin kyllä todella ylpeä siitä, kuinka hyvin tiimimme etätyöskentely toimi ja kuinka koko kurssi saatiin toteutettua karanteeniajasta huolimatta. Kevään aikana pääsi myös oppimaan uusien ja erilaisten ohjelmien käyttöä. Muun muassa Glue-sovellus oli uusi tuttavuus ja aiheutti ajoittain harmaita hiuksia itse kullekin. Kaikki kuitenkin onnistui loppujen lopuksi hyvin ja PdP-projekti saatiin kunnialla loppuun.

Kurssin loppuessa fiilikset olivat todella haikeat. Koko kevään ajan tehty intensiivinen työ oli tullut päätökseen ja matkan aikana oli päässyt oppimaan paljon uutta. PdP oli minulle ennen kaikkea matka hoitotyön maailmaan ja itsensä kehittämiseen. Yhteistyön tekeminen niin Riihikodin kuin eri alojen opiskelijoiden kanssa oli todella mielenkiintoista ja mikä parasta, sain jälleen monta uutta opiskelijakaveria.

TOP 3 – Mitä opin?

1. Monialaisuus on voimaa. Opin paljon uutta niin sairaanhoitaja- kuin myös insinööriopiskelijoilta. Kun monen eri alan opiskelijoita yhdistettiin, saatiin työskentelyyn paljon erilaisia näkökulmia.
2. Kehitin omaa kielitaitoani. Olen aina kokenut olevani huono englannissa, tiedän selviäväni ja ymmärrän yleensä lähes kaiken. Oman puheen tuottaminen englanniksi kuitenkin tuntuu kauhean hankalalta, opin kuitenkin käyttämään englantia sujuvammin tuon puolen vuoden aikana.
3. Toimiva tiimi tarvitsee hyvää kommunikaatiota. Kurssin aikana kommunikaatiossa ja viestinnässä tuntui olevan hankaluuksia vähän joka suunnassa, niin ryhmän sisällä, toimeksiantajan kanssa kuin myös koulun puolesta. Onneksi loppujen lopuksi selkeät viestit ja rautalangasta väännetyt asiat tuottivat tulosta ja kaikki ymmärsivät mitä tapahtuu ja milloin.

Kaikin puolin tämä kurssi oli yksi HAMKissa opiskeluiden parhaimpia valintoja. Vaikka päivät venyivät ajoittain todella pitkiksi ja stressitasot sekä väsymys huitoivat pilvissä, tykkäsin tästä kurssista todella paljon. Ennen kaikkea matka oli uuden oppimista, onnistumisia ja epäonnistumisia. Opin katsomaan maailmaa nyt jälleen yhä avoimemmin ja asettumaan eri ihmisten asemaan paremmin. Jos tällainen tilaisuus tulee eteen, siihen kannattaa todellakin tarttua ja hypätä rohkeasti mukaan.

Toimin partiolippukunnassani Roineen Tytöissä nyt kolmatta vuotta ohjelmajohtajan pestissä. Ohjelmajohtaja kuuluu lippukunnan johtokolmikkoon ja pestin keskeisin tarkoitus on huolehtia oikeaoppisen partio-ohjelman toteutumisesta lippukunnassa. Pestiin liittyy siis paljon vastuuta kuin myös tekemistäkin. Yhtenä osana lippukunnassani laadittuun ohjelmajohtajan pestikuvaukseen kuuluu lippukunnan kehittämispäivän järjestäminen kerran vuoden aikana.

Kuten edellisestä kappaleesta voi tulkita, olen järjestänyt kyseisen tapahtuman jo kahteen otteeseen ja nyt oli kolmannen vuoro. Lippukunnan kehittämispäivän tarkoituksena on kehittää lippukuntamme toimintaa sekä kartoittaa toiminnan tilannetta, mikä on hyvin ja missä löydettäisiin vielä parannettavaa. Kehittämispäivä on johtajille (yli 15-vuotiaille) tarkoitettu tapahtuma, jossa ideoidaan ja keskustellaan yhdessä lippukunnan toiminnasta, joskus myös erilaisin aktiviteetein. Lippukunnan kehittämistyö on kaikkien kannalta tärkeää, sillä kehittämisen avulla johtajien tekemä vapaaehtoistyö pyritään pitämään mielekkäänä ja vastuuta pyritään jakamaan kaikille tasaisesti. Kehittyvä toiminta takaa myös tyytyväiset nuoret ja lapset, jotka haluavat jatkaa partiotoimintaansa meillä Roineen Tytöissä.

Tälle toimintakaudelle, 2019-2020, halusin järjestää jotain uutta ja erilaista aiempiin vuosiin verrattuna. Halusin myös kasata muutaman hengen tiimin tapahtuman järjestämiseen, jotta en joudu kaikkea tekemään yksin, vaikka tapahtumasta vastaankin viime kädessä. Edellisinä vuosina tapahtumaan on ilmoittautunut pääaisassa alle kymmenen hengen porukka, jonka kanssa ollaan vietetty päivä keskusteluiden merkeissä. Tälle vuodelle asetin tavoitteeksi erilaisten toiminnallisten aktiviteettien sisällyttämisen kehittämisideointiin, saada suuremman johtajaporukan tapahtumaan sekä johtajien hyvinvoinnin huomioimisen johtajahuollon merkeissä. Ennen kaikkea oli tärkeää madaltaa ihmisten kynnystä osallistumiselle ja markkinoida tapahtumaa enemmän uusien osallistujien toivossa.

Roineen Tyttöjen kehittämispäivä ja siihen yhdistetty johtajahuolto järjestettiin 18.-19.1.2020 Kangasalla. Päivä aloitettiin lippukunnan hyvien ja huonojen puolien pohdinnalla ensin pienryhmissä post-it-lapuille ajatuksia kirjaten ja sen jälkeen jokainen ryhmä esitteli keskustelunsa tulokset ja ne koottiin yhdelle paperille. Samaa työskentelytapaa jatkettiin vielä uusien ideoiden kehittämiseen ikäkausien siirtymiin liittyen. Työskentelytapa oli erinomainen, sillä saimme aikaan loistavaa keskustelua sekä paljon uusia ideoita.

Välillä syötiin lounasta ja iltapäivällä jatkoimme kehittämispäivän ohjelmaa hiukan rennommissa merkeissä. Lounaan jälkeen jokainen sai haaveilla unelmien lippukunnasta ja askarrella unelmien lippukunnastaan kuvan leikkaamalla vanhoista aikakauslehdistä kuvia ja sanoja sekä liimaamalla ne paperille. Oli hieno nähdä, että ehkä hiukan lapsellinen aktiviteetti upposi moneen aikuiseen ja kuvat unelmien lippukunnista olivat todella hienoja.

Askartelun jälkeen jatkoimme keskustelua lippukunnan varainkeruusta ja miten sitä voitaisiin kehittää tai mitä kaikkia uusia varainkeruutempauksia voisimme keksiä. Suunniteltiin myös uusia RoTy-tuotteita eli lippukunnan logolla ja nimellä varustettuja vaatteita. Väliin juotiin kahvia ja aloitettiin uusi, jatkossa vuosittain toteutettava perinne eli vuosittain äänestettävät ja jaettavat RoTy-tittelit. Äänestettävänä oli muun muassa vuoden touhutäti, ilopilleri, tsemppari, inspiroija, äitihahmo ja retkeilijä.

Suljetun lappuäänestyksen jälkeen ohjelmassa oli hiljentymistä omien ajatusten ja palautteen antamisen parissa ulkona metsän reunassa kynttiläpolkua seuraten. Kynttiläpolulle oli laitettu kymmenen kysymystä, joissa jokaisessa oli kolme vastausvaihtoehtoa. Jokainen valitsi itselleen sopivan vastauksen ja poimi rautalankaansa vastausvaihtoehdon värisen helmen. Muiden ollessa ulkona minä ja muut tapahtuman järjestäjät valmistelimme sisälle iltaohjelmaa eli RoTyGaalaa.

Gaalaan puimme jokainen partiopaidan päälle ja nostimme juhlallisesti alkumaljan alkoholittomalla festival-juomalla, sillä partiohan on päihteetön harrastus. Alkusanojen ja -maljojen jälkeen titteliäänestyksen tulokset julkaistiin ja tittelit jaettiin niiden ”voittajille” kera tyylikkäiden olkanauhojen. Minut oli äänestetty vuoden inspiroijaksi ja olin siitä hyvinkin otettu. Titteleiden jaon lisäksi gaalassa oli ohjelmassa tietenkin syömistä, paketointikilpailu joukkueviestinä sekä partioalias -sanojen selitystä pantomiimin keinoin. Ilta huipentui paljuiluun ja saunaan.

Makuupussissa nukutun yön jälkeen aamu alkoi brunssin valmistelun merkeissä. Sunnuntaiaamuna pidimme lippukuntamme kuukausittain järjestettävän hallituksen kokouksen, jossa käsiteltiin kuukauden aikana tapahtuneita asioita. Esityslistalla oli paljon talouteen liittyviä päätöksiä sekä uusien tavoitteiden asettamista.

TOP3 – mitä opin?

1. Partiotapahtuman järjestäminen on kivaa, mutta raskasta. Ennakkoon tehdään paljon suunnitelmia ja valmisteluita. Pitää muun muassa mainostaa tapahtumaa eri kanavissa, luoda sähköinen ilmoittautumislomake, etsiä tapahtumalle sopiva paikka ja varata se sekä hoitaa kaikki tarvittava paikalle tapahtumaan (kuten käydä kaupassa ostamssa kaksi kärryllistä ruokaa).

2. Joka vuosi löytyy uutta kehitettävää lippukunnassa. Vaikka kehittämispäivä järjestetään meillä vuosittain, löytyy joka vuosi jotain uutta mitä voisi kehittää paremmaksi. Asioissa mennään vuoden aikana paljon eteenpäin, mutta on hyvä muistaa asettaa myös uusia tavoitteita.

3. Meillä on RoTyssä aivan mahtava johtajaporukka! Aktiivinen johtajaporukka osaa puhaltaa hyvin yhteen hiileen ja kaikki ovat kavereita keskenään. Vaikka olen itse porukan nuorimmasta päästä ja osan kanssa ikäeroa voi olla 10-20 vuotta, tuntuu siltä, että kuuluu porukkaan ja ollaan kaikki samalla aaltopituudella. Ihania tyyppejä!

Kaiken kaikkiaan mulla oli aivan huippu viikonloppu partion parissa. Vaikka vastasinkin tapahtuman järjestämisestä, sain kuitenkin itsekin paljon irti ja pääsin myös rentoutumaan hyvässä porukassa. On kiva huomata, että partion parissa pääsee tekemään ja oppimaan lähes aina jotain uutta. Myös mielenkiintoiset keskustelut ja uudet ideat lisäävät innostusta partion parissa jatkamiseen.

Historiansa ensimmäinen Hämpton Games -pelitapahtuma järjestettiin Hämeenlinnan Verkatehtaalla lauantaina 11.1.2020. Tapahtuma keräsi pelaamisesta kiinnostunutta yleisöä sekä pelaajia sankoin joukoin nauttimaan eSoprtsiin keskittyneestä tapahtumasta. Tapahtumassa pelattiin CS:GO sekä Super Smash Bros Ultimaten -turnaukset. Hämpton Games oli myös samalla ensimmäinen isomman luokan pelitapahtuma, joka Hämeenlinnassa järjestettiin.

Oma tietämykseni pelaamisesta tai eSportista ei ole kovinkaan vahva. Pikkuveljen pelaamista on tullut välillä katsottua sivusta aina kyllästymiseenkin asti, mutta syksyllä 2019 cSchool -opinnoissa koulun kautta annettu toimeksianto kuitenkin avasi silmäni eSportsin maailmalle. Viiden hengen tiimimme saikin toimeksiannoksi kehittää koulullemme, eli HAMKille omaa eSports toimintaa ja miten sitä voitaisiin hyödyntää osaksi opiskelijoiden opintoja. Toimeksiannon yhteydessä kuulin ensimmäisen kerran Hämpton Games -tapahtumasta, joka jäi lopulta mieleen pyörimään pidemmäksikin aikaa.

Toimeksiannon käynnistämisessä kesti oma aikansa, kun tiimillämme ei ollut oikeastaan varmuutta siitä, mitä kaikkea toimeksiannolta haluttaisiin. Saimme kuitenkin muutaman tarkemman tehtävänannon, jotka olivat eSports kyselyn luominen peruskoululaisille sekä toisen asteen opiskelijoille, suunnitella mahdollista eSports moduulia koulullemme ja miettiä, miten HAMKin omaa eSports joukkuetta voisi markkinoida.

Kun tarkemmat tehtävät oli annettu, alkoi tiimissämme aktiivinen pohdintaprosessi siitä, mitä kaikkea tehtäviin voisikaan keksiä. Pääsimme myös osallistumaan 22.11.2019 Hämeenlinnan kaupungin järjestämään eSports työpajaan, jossa eri tahot niin kaupungilta, seurakunnasta, nuorisotyöstä ja oppilaitoksista kehittävät yhdessä eSports toimintaa Hämeenlinnan alueelle. Työpajaan osallistuminen oli loistava kokemus ja avasi ainakin omia silmiä entisestään siitä, miten tärkeää eSports toiminta tulee tulevaisuudessa olemaan. Oli mukavaa päästä keskustelemaan ja ideoimaan tulevaisuuden isoa hanketta eri tahojen kanssa.

Toimeksiannon työstäminen oli siis lähtenyt vauhdilla käyntiin ja hyvään lopputulokseenkin päädyttiin. Kyselypohjat saatiin tehtyä ja lähetettyä eteenpäin, suunnitelma HAMKin omasta eSports moduulista ja sen sisällöstä oli kattava sekä HAMKin eSports joukkueen markkinointiin suunniteltiin somekanavien perustamista, haalarimerkkejä sekä pelaajille yhtenäisiä peliasuja. Oma roolini toimeksiannon parissa oli lähinnä keksiä uusia ideoita sekä luoda suunnitelma eSports moduulin mainoksesta.

Vaikka eSports toimeksianto saatiin tehtyä loppuun jo ennen joulua ja joulomaa, olin kuitenkin kiinnostunut näkemään, millainen kokonaisuus Hämpton Gamesista tulee, tuleeko paikalle kuinka paljon porukkaa ja miten HAMKin oma joukkue pärjäisi CS:GO -turnauksessa. Olinkin jo päättänyt, että menen käymään tapahtumassa ainakin kääntymässä, mutta kohdalle osuikin hyvä yhteensattuma. Tapahtumaan kyseltiin vapaaehtoisia pitämään HAMKin ständiä ja olin aivan innoissani lähdössä ständeilemään, joten niin sanotusti kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Tapahtuma oli hyvin rento ja ilmassa oli aistittavissa jännitystä sekä positiivinen ilmapiiri. Aamupäivästä porukkaa ei ollut vielä kovinkaan paljoa paikalla, mutta iltapäivällä porukkaa alkoi saapua enemmän ja CS:GO -turnauksen areenana toiminut Vanajasali alkoi täyttyä. HAMKin markkinointihomman ohella pääsi onneksi myös seuramaan pelaamista ja se oli jotain aivan uutta ja ihmeellistä. En ole aikaisemmin tajunnut, kuinka mielenkiintoista ja jännittävää seurattaavaa CS voi olla, vaikka pelistä ei vielä juuri mitään ymmärräkään.

TOP3 – mitä opin?

1. eSportsilla on suuri merkitys tulevaisuudessa. Kyseinen ala tulee kasvamaan entistä nopeammin ja siitä tulee todella iso bisnes, jonka pariin tulee paljon uusia työtehtäviä ja -paikkoja.
2. Oma käsitys muuttui kokonaan pelaamisesta ja eSportsista. Aiemmin olin suhtautunut pelaamiseen hyvin skeptisesti, mutta nyt kyllä nostan pelaajille hattua. Pelaamiseen tarvitaan niin älyllistä taitoa kuin sorminäppäryyttäkin. Pelkkä pelien katsominen nostattaa sykettä, joten pelaajat menee vielä siitä seuraavalle tasolle. eSports on todellakin urheilua!
3. Uusiin projekteihin täytyy uskaltaa tarttua, vaikka tietämys olisikin vielä lähes olematon. Tekemällä oppii ja uuden oppiminen on aina palkitsevaa!

Olin positiivisesti ylättynyt Hämpton Games -tapahtumasta. Tapahtuma oli ainakin näin kävijän näkökulmasta onnistunut, vaikka päivän aikataulu venyi pitkäksi teknisten ongelmien takia. Tietysti myös HAMKin turnausvoitto kruunasi tapahtuman. Ehkä eSports on vielä joku päivä mun uusi aluevaltaus?

Toisen opiskeluvuoden alkaessa syksyllä 2019 en vielä tiennyt, mitä kaikkea uusi lukuvuosi toisi tullessaan ja mihin haluaisin profiloida opintoni liiketalouden tradenomin opinnoissani. Alun perin jo kouluun hakiessa olin ollut sitä mieltä, että haluan ehdottomasti suuntautua markkinointiin, mutta päätös ei ollutkaan loppujen lopuksi niin helppo valinta. Myös taloushallinnon opinnoissa oli mielenkiintoisia asioita, joista olisi kiva oppia uutta.

Lukuvuoden ensimmäinen moduuli tuli päätökseen ja oli aika tehdä valinta, mitä seuraavaksi haluan lähteä tekemään. Päädyin kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan valitsemaan markkinoinnin polun ja koulumme tarjoaman cSchool 1 moduulin. Kyseisessä moduulissa opinnot suoritettiin projektiluontoisesti arvotuissa pienryhmissä. Meidän tiimiin kuului lisäkseni neljä luokkakaveriani ja moduuli polkaistiin käyntiin toimeksiantojen valinnoilla. Koulun puolelta tuli toinen toimeksianto ja toinen ryhmän piti etsiä itse.

Meidän tiimi lähti pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja siitä, minkä yrityksen kanssa voisimme lähteä tekemään yhetistyötä markkinointiin liittyvän toimeksiannon parissa. Mietimme erilaisia yrityksiä niin Hämeenlinnasta kuin muualtakin Suomesta ja lähetimme useaan yritykseen sähköpostia asiaan liittyen. Lopulta Hämeenlinnan Original Sokos Hotel Vaakuna vastasi sähköpostiin myöntävästi ja sovimme tapaamisen hotellinjohtajan kanssa.

Toimin tiimissämme Vaakunan yhteistyöprojektin projektipäällikkönä ja vastasin siitä, että hommat tulee hoidettua ajallaan ja onnistuneesti. Käytännössä tämä tarkoitti yhteydenpitoa hotelliin, projektin eri vaiheiden aikatauluttamista sekä hommien delegoimista tiimiläisille.

12. 11.2019
Tiimimme ensimmäinen tapaaminen hotellinjohtajan kanssa Sokos Hotel Vaakunassa. Keskustelimme siitä, millainen toimeksianto voisi olla, ja onko hotellilla jotain ongelmaa, jonka voisimme ratkaista. Aluksi ideoimme asiakastyytyväisyydestä tehtävää tutkimusta, mutta se ei oikein tuntunut kuitenkaan sopivalta tehtävältä. Hetken pohdinnan jälkeen hotellinjohtaja ehdotti meille hotellin oman joululounaan markkinointikampanjaa ja lähdimme kehittämään toimeksiannolle raameja sen pohjalta. Sovimme siis miten meidän tiimi markkinoi joululounasta. Tavoitteeksi asetettiin edellisvuoden myytyjen lounaiden määrän ylittäminen. Lisäksi tiimimme tehtäväksi tuli pohtia oma näkökulma markkinointikampanjaan.

Hotellin oma joulukalenteri someen?
Ensimmäinen tapaaminen hotellinjohtajan kanssa oli onnistunut ja tiimimme lähti miettimään omaa näkökulmaa projektiin. Hetken ideoituamme keksimme ajatuksen hotellin omasta joulukalenterista, joka voitaisiin julkaista Vaakunan Facebook-sivuilla sekä Instagram-tilillä. Teimme ideasta nopean luonnoksen ja asetimme tavoitteeksi aktivoida hotellin somekanavia. Lähetimme idean luonnoksineen hotellinjohtajalle ja se sai hyvän vastaanoton. Siitä alkoi idean jalostaminen ja 24 luukun suunnittelu aina joulukuuhun asti.

Lopulta julkaisimme joulukalenterin pelkästään hotellin omalla Facebook-sivulla. Luukkuja julkaistiin 24 kappaletta, joista 4 luukkua oli arvontoja/kilpailuja. Jokaiseen luukkuun suunniteltiin oma kuva ja teksti niin, että hotelliketjun oma maskotti Onni Orava seikkaili luukuissa jouluisissa tunnelmissa. Minulle annettiin käyttöoikeudet hotellin Facebook-sivulle ja huolehdin, että yhdessä tiimin kanssa tehdyt luukut tuli julkaistua Facebookiin.

27.11.2019
Tiimimme puhelinmyyntipäivä hotellilla. Saimme hotellilta listat hotellin kanta-asiakkaista sekä edellis vuoden joululounalla vierailleista yrityksistä sekä henkilöistä. Lähdimme tekemään kylmäsoittoja listojen puhelinnumeroihin ja yritimme parhaan mukaan myydä joululounasta asiakkaille puhelimessa. Suorien varauksien saaminen oli hankalaa, mutta onnistuin itse klousaamaan muutaman varauksen. Lisäksi sain kerättyä puheluilla useita sähköposteja, joihin hotelli lähetti puhelinmyynnin jälkeen tarkempaa markkinointiviestiä joululounaasta. Puhelinmyynin tekeminen oli minulle uusi kokemus ja alkuun jänitti soittaa ihmisille. Pian hommasta kuitenkin tuli rutiininomaista ja puhelut sekä myynti alkoi sujua paremmin. Puhelinmyynnistä sai arvokasta kokemusta tulevaa varten ja se kehitti samalla uudenlaista myyntitaitoa.

4.12.2019
”Messupäivä” Hämeenlinnan Innoparkissa. Pystytimme Sokos Hotel Vaakunan ständin HAMKin kampuksen viereiseen Innoparkiin ja markkinoimme hotellin joululounasta yhden päivän ajan Innoparkissa sijaitseville yrityksille sekä siellä töissä käyville ihmisille. Houkuttelimme porukkaa pysähtymään ständillemme suklaalla ja arvonnalla. Arvonta veti puoleensa todella paljon porukkaa ja hotelli sai siinä samalla hyvää näkyvyyttä, vaikka suoria varauksia joululounaalle ei montaa tullutkaan.

5.12.2019
Vaakuna järjesti kanta-asiakkailleen joulupuuron hotellilla. Menimme siis aamuksi hotellille toivottamaan hyvää joulumieltä ja jaoimme hotellin tarjoamia limppuja kanta-asiakkaille heidän lähtiessään kotiin. Samalla kyselimme vielä hienovaraisesti joulounasvarauksista. Tilaisuuden jälkeen aloitimme joulukalenterin luukkujen valokuvien ja videoiden kuvauksen, sillä aiemmin olimme ottaneet vain kuvat ensimmäiseen viiteen luukkuun. Päivä venähti yllättävän pitkäksi kuvakulmia ja valmiita ideoita hioessa. Itse pääsin myös kokeilemaan maskotin työtehtäviä, esiintyessäni Onni Oravana muutamassa luukussa.

19.12.2019
Viimeinen tapaaminen hotellinjohtajan kanssa. Kokoustimme joululounaan merkeissä ja keskustelimme miten yhteistyö oli toiminut. Niin meidän tiimi kuin hotellikin oli hyvin tyytyväinen tehtyyn yhteistyöprojektiin. Asetetut tavoitteet niin joululounaiden myynnin kuin joulukalenterinkin osalta täyttyivät loistavasti eikä projektin aikana kohdattu haasteita tai ongelmia.

TOP3 – mitä opin?

1. Puhelinmyynti. Puhelinmyyjän pitää esitellä itsensä ja asiansa selkeästi, mutta reippaasti. Asiakkaan mielenkiinto tulee pitää yllä koko puhelun ajan ensimmäisestä sekunnista lähtien.
2. Miten ajastetaan Facebook-julkaisuja, joka helpotti joulukalenterin päivittäisessä julkaisussa. Joka päivä ei tarvinnut olla koneen ääressä tai puhelin kädessä lataamassa uutta luukkua Facebookiin.
3. Facebook-arvonnat ja -kilpailut saavat todella paljon huomiota muihin julkaisuihin verrattuna. Erilaisten julkaisuiden välinen tykkääjä- ja kommenttimäärä voi vaihdella todella paljon.

Omasta mielestäni tiimimme tekemä yhteistyö Sokos Hotel Vaakunan kanssa oli todella mielenkiintoinen ja onnistunut. Pääsimme toteuttamaan markkinointia käytännönläheisesti hyvin vapain käsin ja hyvällä yhteishengellä hotellin kanssa. Yhteistyöprojekti nosti mielenkiintoani hotellialalla työskentelyä kohtaan.

Suomen suurin opiskelu- ja uratapahtuma Studia järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 3.-4.12.2019. Tapahtumassa oli liki 13 000 kävijää. Itse pääsin osallistumaan Studia-messuille nyt toista kertaa sitten vuoden 2017, jolloin olin messuvierailijana etsimässä ideoita unelmien opiskelupaikasta. Jo vuonna 2017 olin innoissani siitä, kuinka hieno tapahtuma Studia oli erilaisin esittelypistein ja valtavan valikoiman takia.

Vuoden 2019 Studia oli kuitenkin vielä mahtavampi kokemus vuoteen 2017 verrattuna. Pääsin tällä kerralla itse näytteilleasettajaksi eli edustamaan omaa korkeakouluani HAMKia. Työvuoro HAMKin messupisteellä oli ollut tähtäimessä heti syyslukukauden2019 alusta asti ja nyt pääsisin kokemaan huikeat messut uudesta näkökulmasta.

3.12.2019 noin klo 10 aamulla odotin junaa Hämeenlinnan rautatieasemalla ja mielessä liikkui paljon ajatuksia siitä, mitä päivän aikana tulisi tapahtumaan.

” Osaanko markkinoida HAMKia tarpeeksi hyvin? Mitä jos en osaa vastata messuvierailijoiden vaikeisiin kysymyksiin? Uskallanko lähestyä tuntemattomia ihmisiä rennolla otteella ja ammattimaisella markkinoijan asenteella? Ketäköhän muita HAMKista on samassa työvuorossa, mitä jos ei oo ketään tuttua? ”

Juna saapui Pasilaan ja suuntasin Messukeskukselle. Seuraavaksi oli tarkoitus löytää HAMKin messupiste kaikkien muiden messupisteiden joukosta ja suunnata kohti työvuoroa. Innolla, mutta jännityksellä olin valmis ottamaan homman haltuun. HAMKin piste oli hyvin valoisa ja yksinkertaisen tyylikäs. Pisteellämme oli jaossa kiiltäviä HAMK-omenoita sekä tietysti esitteitä ja koulumme HAMK Stories -lehtiä. Houkuttimena toimi kestävään kehitykseen liittyvä peli, jossa kävijät saivat pohtia omia kestävän kehityksen valintojaan.

Mitä havaintoja tein ja mitä opin päivän aikana?

Tapahtumassa oli liikkeellä todella paljon nuoria, joilla oli jo selkeä tulevaisuuden suunnitelma. Pääasiassa messukävijöinä oli siis toisen asteen opiskelijoita, lähinnä lukiolaisia ja heidän opojaan. Moni nuori oli kiinnostunut siitä, millaisiin ammatteihin meidän korkeakoulusta voi valmistua. Tuo kysymys tuntui olevan paljon yleisempi kuin se, mitä aloja HAMKissa voi opiskella. Messupisteellä esittelijänä toimiminen oli ennen kaikkea hauskaa, mutta myös opettavaista. Siinä hommassa pääsi todellakin kiinni oikeaan F2F-markkinointiin.

TOP3 – mitä opin?

1. Messuilla työskennellessä täytyy rohkeasti lähestyä ihmisiä, jotta saa aikaan keskusteluita ja lisähuomiota omalle markkinoinnin kohteelleen. Hyvin harva uskaltautuu itse lähestyä ständiä ja esittelijöitä.
2. Ihmisiä on helpompi lähestyä ilmaiseksi jaettavan tuotteen kanssa, kuten HAMK-omenoin, karkilla tai esitteillä.
3. Hymy ja ystävällisyys näyttelee isoa roolia onnistuneessa markkinoinnissa. Ihmisiä täytyy osata lukea, jotta saa aikaan hyvän ja vakuuttavan kanssakäymisen.

Kaikin puolin messuesittelijän homma tuntui todella luontevalta ja tykkäsin siitä paljon. Aamulla junaa odotellessa pohditut kysymykset ja epävarmuus oli loppujen lopuksi turhaa ja ylitin itseni päivän aikana. Päivästä jäi käteen ehdottomasti itsevarmempi minä, paljon hyvää markkinointikokemusta, hauskat muistot, kaksi uutta kaveria, lasten tatuointi sekä läjä uusia haalarimerkkejä. Huikea päivä siis! Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan, jos vain mahdollista!

Moikka ja tervetuloa mun blogiin!

Täällä kirjoittelee 20-vuotias liiketalouden opiskelija Hämeenlinnasta. Aloitin liiketalouden opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa, Visamäen kampuksella Hämeenlinnassa syksyllä 2018. Tällä hetkellä siis menossa toinen lukuvuosi liiketalouden tradenomin opintoja. Sain ennen joulua idean blogin perustamisesta, joka keskittyisi koulutöihin ja muihin projekteihini. Idea syntyi markkinoinnin tunnilta, jossa puhuttiin omien taitojen sekä kykyjen havainnollistamisesta ja esille tuomisesta. Opettajat näyttivät esimerkkinä muutaman muun opiskelijan blogin ja siitä idea lähti pikkuhiljaa rakentumaan.

Kirjoittaminen ja blogin pitäminen ovat minulle jo entuudestaan tuttuja. Teini-ikäisenä kirjoittelin muutamaakin eri blogia, joissa kerroin viikkojen tai päivien kuulumisia. Viime keväänä (2019) kirjoitin blogia oppimispäiväkirjan muodossa opintoihini liittyen, ja nyt olisi tarkoitus aloittaa uusi ja hieman pitkäjaksoisempi blogi-projekti.

Tähän blogiin olisi tarkoitus siis kirjoittaa kaikesta siitä, mitä kaikkea ja millaisia projekteja olen opintojeni aikana tehnyt niin koulun puolesta kuin sen ulkopuolellakin. Ideana siis hahmotella uudenlaista ja laaja-alaisempaa CV:tä, sillä kaikki osaaminen on vaikea tiivistää vain yhteen tiedostoon.

Ja mikäpä olisikaan parempi ajankohta uuden projektin aloittamiselle, kuin uusi vuosi ja uuden vuosikymmenen alku. Kliseinen ”uusi vuosi, uusi minä” täsmää tähän juttuun aivan loistavasti.

terkuin Roosa